Edellinen riistanhoitoyhdistyksemme puheenjohtaja onnitteli seuraajaansa sen vuoksi, että tämä ei voisi hänen laillaan harmaantua tehtävässään – seuraaja kun oli valmiiksi harmaatukkainen jo valinnan aikaan. Viime aikojen puheenaiheita julkisissa tiedotusvälineissäkin on ollut väite siitä, että miehen harmaantuminen tekee hänestä vain uskottavamman ja arvokkaamman kun taas naisella vastaava tilanne aiheuttaa vain ”markkina-arvon” alenemisen.

Tämän harrastuksemme parissa ei tässä suhteessa ole tietenkään mitään merkitystä sillä, minkä värinen karvoitus itse kullakin on. Vuosien tuoma kokemus antaa monissa asioissa osaamista ja taustatukea tekemiselle ja päätöksille, eikä kokemuksen tuomaa viisautta tule väheksyä. Kokemus ei tietenkään korreloi suoraan henkilön ikään. Nuori tyttö voi olla paljon kokeneempi kuin eläkepäiviensä koittaessa ensimmäisen hirvikoiransa hankkinut harrastaja. Kokemus ja vuosikausia jatkunut harrastus saattaa toisaalta myös rajoittaa ajattelua. Uusien ajatusten torjuminen lähteekin valitettavan usein mallista ”ennenkin on tehty näin”, eikä oteta kantaa itse esityksen järkevyyteen asiana.

Kannettu vesi ei kaivossa pysy! Nuorten osuus metsästysseurojen hirviporukoissa sekä järjestössämme on valitettavan pieni. Nuorten raahaaminen puoliväkisin mukaan keksittyihin ja vanhempien ehdoilla järjestettyihin tapahtumiin saattaa kääntyä hyviä tarkoitusperiä vastaan. Vaikeaksi tilanteen tekee se, että nuorten harrastamista pitäisi kuitenkin tukea ja luoda sille edellytyksiä. Kaikkein ”riistaverisimmät” yksilöt nousevat tietysti esiin ilman hyvää tarkoittavien tahojen apuakin tai ihan vain siitä huolimatta! Kotikuntani kunnanjohtaja on monissa yhteyksissä Sievin ihmeestä puhuttaessa korostanut sitä seikkaa, että kunta ei ole tehnyt yritysten menestyksen eteen oikeastaan mitään muuta kuin yrittänyt olla estämättä sitä. Olisiko tuollaisen mallin löytäminen tässä meidänkin harrastuksessamme kuitenkin lopulta se kaikkein paras ja kestävin tapa toimia?

Karvoituksen väri on noussut puheeksi entistä useammin myös syksyn kokeissa ja nettisivuillakin. Näissä yhteyksissä värikeskustelu on tietenkin liittynyt näihin karvaisiin ystäviimme. Eri rodut ja niiden ominaisuudet ovat entistä useammin esiintyneet hyvin neutraalissa tai jopa positiivisessa sävyssä. Tämähän on tietenkin pelkästään hyvä asia. Hirvikoiraharrastus on entistä useammin yhdistävä tekijä rodusta piittaamatta, eikä sen vuoksi. Mielenkiintoista on ollut havaita sellainenkin ilmiö (ainakin henk.koht. mutu) että esim. vastakkainasetteluna karhukoira vs. harmaat rodut on jopa harvinaisempaa kuin oman rotujärjestömme sisällä jämpti vs. harmaa! Mistähän tämä johtuu!?

Kaikenkarvaisen puolivillaisen jutustelun sijaan tarkoitukseni oli ”Arvokkaasti harmaata” otsikon alla kirjoittaa järjestömme arvokokeista, joten siirryn pikkuhiljaa asiaan!

Internetin merkitys tiedonvälittäjänä myös koiraharrastuksemme parissa on kasvanut valtavasti viime vuosina. Yksityishenkilöiden tekemät nettisivut omista perheistään, koiristaan ja kenneleistään lisääntyvät kiihtyvällä vauhdilla. Se onkin luonnollista myös siksi, että niiden tekeminen ei vaadi kovinkaan suurta panostusta. Jo pelkästään askarteleminen niiden omien kotisivujen parissa tarpeeksi kauan antaa riittävän perusosaamisen, joka antaa mahdollisuuden tiedottaa eri tapahtumistakin netin välityksellä. Esimerkkinä mainittakoon mm. Sitkeän kisa, jossa nuorten harrastajien panos näkyi hienosti hoidettuna toteutuksena. Oma nettisivujen tekemiseni on enemmänkin leipätyöni alaan löyhästi liittyvä harrastus, eikä kiinnostukseni tai kykyni ole koskaan riittänyt sillä saralla visuaalisen ilmeen kehittämiseen. Tekemisiäni onkin ohjannut enemmän laiskuus periaatteella ”kunhan saa tietoja näkyviin”.

Tätä kirjoittaessani mestaritarottelun sivuilla oli vierailtu n. 10000 eri IP-osoitteesta ja sivunlatauksien määrä oli tietysti huomattavasti suurempi. Viikkoa myöhemmin pidetty karhukoirien SM-kisa kokosi muutamassa päivässä käyntejä yli 20000 eri koneelta. Kotimaisen rodun pääottelullakin löytyy siis seuraajia ja kiinnostus on ollut valtava, kun ottaa huomioon SPJ:n jäsenmäärän! Sivunlatauksia rekisteröivät nettisivujen laskurit antavat tietysti jopa monikymmenkertaisia lukuja tulostaulukoiden seuraamisen yhteydessä näyttöjä päivitettäessä. Oman järjestömme pääottelu on vielä edessäpäin mutta varmasti senkin nettisivut keräävät runsaasti vierailuja ja uskon, että järjestäjien taholla on huomioitu tämä seikka myös kapasiteettia määriteltäessä. Sivutilaa ja palveluja tarjoavien operaattoreiden valintaa ohjaa nettipuolellakin usein hinta. Halvalla voi saada joskus hyvää kun toisaalla kalliskin palvelu saattaa keinotekoisesti rajoittaa linjaliikennettä. Näissä tapauksissa etenkin multimedian esittämiseen verkon kautta kannattaa suhtautua hyvin varauksella – niin houkutteleva kuin ajatus onkin! Oman mielenkiintonsa tulevaan mestaruusotteluun antaa minulle se, että pääsen kerrankin arvokisaan maastotuomarin asemaan tarvitsematta välittää tulospalvelusta tms.

Internet antaa valtavasti mahdollisuuksia neutraalin tiedottamisen ohella myös mielipiteiden esilletuomiseen ja asioihin vaikuttamiseen niin hyvässä kuin pahassakin. Se on välineenä erittäin joustava ja nopea esim. paperille painettuihin tuotteisiin verrattuna. Kaikilla ei kuitenkaan ole välineitä, osaamista taikka mielenkiintoakaan internetissä olevien tietojen seuraamiseen. Koetoiminnassa mukana olevien parissa keskustelunaiheet siirtyvät kuitenkin helposti palstoilta koepaikoille ja päinvastoin. Siten kattavuus on varmasti suurempi kuin aktiivisten käyttäjien määrän perusteella voisi kuvitella. Kehitys on myös tietenkin koko ajan siihen suuntaan, että käyttö lisääntyy. Kun vertaa esim. tämän vuoden mestaritarottelua vaikkapa kahden vuoden takaiseen hirvimestaruusotteluun (Kannus 2003) niin kävijämäärä nettisivuilla oli moninkertaistunut. Ainakin näiden järjestömme pääotteluiden (junnukisa mukaan lukien) sivuilla siis riittää kävijöitä ja niitä kohtaan löytyy mielenkiintoa myös järjestömme ulkopuolelta. Olenkin esittänyt jo aiemmin, että järjestömme takaisi näiden arvo-otteluiden nettitiedotuksen tietyn minimitason paikasta riippumatta. Samalla tavoinhan asia on hoidettu Hirvikoira-lehden osalta. Kaikilla järjestäjillä ei voi mitenkään olla yhtäläisiä mahdollisuuksia asian hoitamiseen omin voimin. Dynaamisen sivurakenteen kehittäminen tarkoitusta varten antaisi tekstinkäsittelytaitoiselle henkilölle mahdollisuuden tuottaa sivustolle sisältöä eikä varsinaista webbijulkaisujen tekemisen osaamista tarvittaisi lainkaan.

Internetin kautta hoidettu tiedotus on kuitenkin vain yksi pieni nyanssi, joka liittyy arvokisoihimme. Tärkeintä otteluissa on luonnollisesti se, että kaikilla koirilla olisi mahdollisimman tasavertainen tilanne vastapelurin ja olosuhteiden osalta. Hyvä maasto, opas ja sopiva kennelhirvi – siitä jokainen SM-kisaan valintojen kautta pääsevä koira kykenee tekemään huipputuloksen.

Vain mestari muistetaan! Tämähän ei onneksi pidä täysin paikkansa. Lohkonvalinnoissa pääsy kolmen joukkoon takaa pääsyn loppuotteluun. Sijoituksella noissa valinnoissa ei muutoin ole väliä. Samalla tavoin pitäisi muistaa, että jo pääsy SM-kisaan on ansio sinänsä – sijoituksesta viis!

Tätä taustaa vasten on siis selvä että SM-kisoihin pääsy itsessään tuo koiralle omistajineen ikimuistoisen kokemuksen lisäksi näkyvyyttä, joka vaikuttaa myös koiran ja sen edustamien linjojen jalostuskäyttöön. Jalostusta ajatellen olisikin tärkeää saada esille siihen soveltuvia yksilöitä mahdollisimman laajasti. Onko tarkoituksenmukaista että piirin karsintojen sadasta koirasta kolme narttua menee sekä mestaritar- että mestaruusotteluun? Eikö olisi parempi että piirin kolme parasta narttua samoin kuin kolme parasta urosta saisivat samanlaisen tilaisuuden ”esittäytyä” SM-tason kisassa? Jalostukseen niin läheisesti liittyvässä astutustapahtumassakin kun yleensä vaaditaan sekä pistooli että siihen kotelo.

Järjestömme mestaruusottelujen valintaohjeet ulottuvat tällä hetkellä lohkonvalintoihin. Piireittäin voi olla erilaisia käytäntöjä valintojen toteuttamiseen ennen lohkon kisoja. Tällä hetkellä käytäntö on vaihteleva piireittäin ja harrastajat siten eriarvoisessa asemassa asuinpaikkansa mukaan. ”Suvaitsevaisuutta” meidän päättäjien kohdalla tahoillamme osoittaa parhaiten se, että me kaikki olemme valmiita hyväksymään piirikohtaisten sääntöjen muuttamisen – tämä tosin vain siinä tapauksessa, että muut muuttavat sääntönsä omien sääntöjemme mukaisiksi.

Hirvimestaritarottelu tuo esille hyviä narttuja ja nartun jalostuskäyttö yksilötasolla on luonnollisesti huomattavasti rajoitetumpi kuin uroksen. Narttujen taso onkin erittäin kova ja nartut kykenevät varmasti milloin tahansa kisaamaan samalla viivalla urosten kanssa. Viime syksynäkin asiaa testattiin yli 6000 koestartissa. Yksittäisten mestaruusottelujen kohdalla sääntöjen muuttaminen ei siten vähentäisi mahdollisuutta verrata urosten ja narttujen tasoa toisiinsa.

Urosten ja narttujen arvokisojen ja valintakokeiden eriyttäminen mahdollistaa narttujen paremman esiintulon. Omassa kennelpiirissäni kyseinen muutos jopa kymmenkertaisti valintakokeisiin osallistuvien narttujen määrän. Kilpaillessani aikanaan nartullani lohkonvalinnoissa osallistui sen syksyn pm-kokeeseen karsintojen jälkeen omani lisäksi vain yksi toinen narttu. Tämä johtui siitä että useimmilla nartun omistajilla oli viereisessä häkissä uros. Valitessaan koiraa pm-kisaan oli sukupuolena uroksen suosiminen ilmeinen seuraus. Muutoksen jälkeen sama henkilö pystyi starttaamaan seuraavana päivä myös sillä nartulla! Henkilökohtaisesti asialla ei ole merkitystä, koska en ole koskaan omistanut uroskoiraa (ellei ajokoiria lasketa).

Hirvimestaritarottelu on hieno kisa! Olen saanut tilaisuuden kahtena syksynä osallistua siihen tapahtumaan, vaikkakin ilman koiraa. Ottelun arvoa ei kykene nostamaan enää mikään muu kuin se, että se olisi samalla myös siihen osallistuville koirille se ehdoton kauden päätavoite ja huipennus – todellinen SM-kisa nartuille! Nykyisellään on vaara, että sen arvostus vain laskee, kun joidenkin piirien parhaat nartut valitsevat narttukisan sijaan mestaruusottelun valinnat. ”Kakkoskisan” rooli ei siten palvele mestaritarottelun alkuperäistä tarkoitusta. Osa piireistä valitsee taas samoja narttuja sekä mestaritar- että mestaruusotteluun tai narttu pakotetaan valitsemaan jompikumpi ja siksi tilanne on sellainen, että narttukisa olisi erillisenä sama jopa lakkauttaa.