Huom! Tässä tositapahtumiin perustuvassa kertomuksessa henkilöiden nimet on muutettu, mutta eiköhän kukin tunnista tuosta itsensä!


Olipa kerran (ennen robodancerien aikaa mutta kuitenkin sen jälkeen kun isoisä lampun osti) mökki, jossa asusteli iso ja karvainen kääpiö. Kääpiö asui yksin mutta majan ympärillä piti reviiriään myös neljä sutta. Maja oli enimmäkseen tyhjillään koska lumikeista kaksi nuorinta asuivat ilkeän noidan luona ja vanhemmat jo omissa linnoissaan.

Joka vuosi kaikki 4 lumikkia saapuivat kääpiön majalle yhteiseen joulun viettoon, niin tänäkin vuonna. Lumikeista toiseksi vanhin oli nimeltään Lystikäs. Hän oli lumikeista se kaikkein blondein ja kenties juuri siksi hän saapuikin paikalle aina ensimmäisenä, vuosi toisensa jälkeen.

”Voi kauhistus!” hän huudahti astuessaan majan ovesta sisään. Kauhistuksen syynä ei ollut kuistin isosta ikkunasta ulkoa halogeenivalon loisteessa kiiluvat neljän suden silmät vaan armoton sotku, joka ovella kohtasi tulijan. Hetken huudeltuaan Lystikäs totesi majan olevan tyhjä ja niinpä hän ryhtyi siivouspuuhiin.

Muut lumikit olivat tulossa vasta myöhemmin. Vanhin oli Viisas, ei ehkä laiska mutta osasi kuitenkin joko delegoida tai valikoida tehtäviään sopivasti. Työvuorot sattuivat (taas) siten että hän ehti paikalle vasta aattopäivänä. Nuorin lumikeista oli Ujo isommassa seurassa ja hänen vuotta vanhempi siskonsa taas Vilkas touhuaja (jonka vakiototeamus oli puolen minuutin hiljaisuuden jälkeen ”Minulla ei ole mitään tekemistä!”).

Illan tullen Lystikäs alkoi väsyä ja ihmetteli illan pimetessä miten selviäisi tulevasta yöstä. Kääpiökin olisi tulossa pohjolan valkeasta kaupungista vasta seuraavana päivänä. Yksin ei uskaltaisi nukkuakaan vaikka audiovisuaalisesta elektro-osoittimesta ei näin joulun kynnyksellä tullutkaan mitään kauhuleffoja. Lystikäs keksi soittaa prepaid-luurillaan serkkulumikkinsa, Uneliaan, yökylään! Unelias osasi myös paremmin sytyttää takkaan valkean, joten sekin ongelma tuli mörönpelottelun ohella hoidettua.

Aamulla Lystikäs ja Unelias (kun viimein heräsi) katselivat tyhjää jääkaappia.. jääkaapin vieressä olevassa kaapissa oli kyllä puurohiutaleita yms. syömäkelvotonta mutta ei mitään pikaruokaa tai edes sellaisen sukulaista. Pakastimessakin kaikki oli jäässä! Sitten Lystikäs keksi – mummolla olisi aina jotain tarjolla! Niinpä lumikit pakkasivat odotusten korinsa täyteen ja kirmaisivat lähistöllä asuvan mummonsa luokse, edes metelin nostavat sudet eivät kyenneet pysäyttämään nälkäisen lumikkikaksikon menoa.

Päivän mittaan kääpiö ja muut lumikit saapuivat siivottuun majaan ja aloittivat jouluvalmistelut. Piparkakkutaikinan teolla oli jo kiire – pitihän se piparitalo saada tehtyä jos vaikka Hannu ja Kerttukin tulisivat käymään, vaikka noita olisikin töissä koko joulun. Pikkuhiljaa jouluiset tuoksut täyttivät majan ja sitkeä ummehtunut lemu alkoi väistyä niiden tieltä. Saunomisen ja aterioinnin jälkeen saapui Joulupukki! Joulupukki joutui käymään ilman porojaan, koska poliisit totesivat niiden veressä liian suuria pitoisuuksia – lienee Tsernobil edelleen vaikuttanut liikaa ravinnon kautta. Kääpiön maja oli tien päässä viimeisenä, joten pukkikin ehti istahtaa illan päätteeksi. Siinä rupatellessa selvisikin että oikeasti pukki oli kääpiön veli!

Miten neljän suden kävi?

Ne söivät tietenkin.. kinkun lopun.