Nykyisin voimassa olevien hirvenhaukkukokeiden sääntöjen osalta on tullut viime vuosina voimakkaita mielipiteitä muutostarpeiden puolesta. Muutoshaluista suurin osa liittyy kehittyneiden paikannuslaitteiden hyödyntämiseen arvostelussa. Toisaalta myös vastakkaisia lausuntoja tulee ilmi aika ajoin. Moni vastustaa muutoksia perustellen kantaansa mm. sillä, että nykyisiäkään sääntöjä ja arvosteluohjeita ei tulkita ja noudateta täsmälleen samalla tavoin kaikissa kokeissa eri puolella maata. Sääntöjä haluttaisiin jäädytettäväksi, jotta edes nykyiset opittaisiin kunnolla.

Muutama vuosi sitten Alahärmän näyttelyssä kehän laidalla keskusteltaessa heitin ilmoille ajatuksen siitä, että hirvenhaukkukokeissa luovuttaisiin kokonaan pisteiden käytöstä. Jos pisteitä ei annettaisi koiran suorituksesta niin tulisi kenties aidommin mitattua koiran ominaisuuksia ja suorituskykyä minuuteissa ja kilometreissä. Raadollinen tosiasia on kuitenkin se, että suomalaista kannustaa kokeisiin lähtemisessä kilpailuvietti ja kilpailussa koirat pitää laittaa järjestykseen. Helpoimmin se onnistuu pisteissä mitaten ellei sitten keskitytä tiettyjen ominaisuuksien mittaamiseen kuten eräissä kokeissa on tehty mm. sitkeyden osalta. Kokeet taas ovat täysin välttämättömiä jalostukseen tarvittavien tietojen keräämiseksi – ilman osallistujia ei olisi kokeitakaan.

Nykyiset hirvenhaukkukokeet perustuvat edelleen kohta 20 v. vanhoihin sääntöihin. Koiran suorituksesta kerätään pistein tietoa 13 eri ominaisuudesta ja teknisessä osassa numerotietoina vielä enemmän. Rastituksilla edelleen täydennettynä tietoa saadaan huomattavasti enemmän kuin mitä toistaiseksi on kyetty hyödyntämään. Valitettavan usein huomio kohdistuu vain siihen yleensä kaksinumeroiseen lukuun siellä oikeassa alanurkassa, vaikka nykyisilläkin arvosteluohjeilla tietoa on paljon enemmän käytettävissä.

Samalla kun pisteytetään suorituksia niin kokeessa pyritään luonnollisesti myös maksimoimaan tulos siten, että kunkin ominaisuuden pisteytyksestä saataisin ne maksimipisteet tai mahdollisimman lähelle sitä. Säännöt ja arvosteluohjeet siis muokkaavat koiran suoritusta metsässä ainakin siltä osin kuin ryhmä pystyy siihen omalla toiminnallaan vaikuttamaan. Jalostuksen kannalta tämä on huono asia. Ei siis mitata absoluuttisesti sitä, miten kauas haukku kuuluu, kuinka kauan koira jaksaa työskennellä, kuinka pitkästi koira seuraa taikka kuinka yhteistyökykyinen koira on... kun haukku kuuluu yli 2 km, TA on 300 min, matkaa yli 4 km tai yhteydenottoja on muutama kasassa niin enempään ei pyritäkään. Kokeissa ei siis mitata maksimisuoritusta vaan sitä, onnistuuko koira missä määrin täyttämään määritellyt suoritusrajat eri kohtien osalta.


Pisteillä jalostaminen ei toimi!

Lyhyesti sanottuna nykyiset hirvenhaukkukokeiden säännöt ja arvosteluohjeet johtavat pisteillä tehtävässä jalostuksessa siihen, että kaikki hirvikoirarodut ovat ennenpitkää käyttöominaisuuksien osalta samanlaisia. Eroja eri koiraroduille joudutaankin sitten hakemaan vain ulkomuodosta rotumääritelmien avulla näyttelyissä. Kolmen yleisimmän hirvikoirarodun osalta tämä onkin jo lähes tosiasia tilastollisia keskiarvoja katsottaessa. Ei voi olla tarkoituksenmukaista pyrkiä jalostamaan samalla tavalla toimivia eri näköisiä koiria. Mielestäni eri roduilla tulisi olla lähtökohtaisesti erilaiset odotusarvot käyttäytymiselle siten, että pennun ottaja voisi rotuvalinnallaan hakea tietyntyyppistä koiraa omien tarpeidensa ja mieltymystensä mukaan sitkeästä puurtajasta rikkonaisten alueiden karkottaviin hirvikoiriin muista pienemmistä rotutyypillisistä ominaisuuseroista puhumattakaan. Eri roduille pitäisi siis määritellä ominaispiirteet, joita halutaan erityisesti kehittää. Rodun ominaisuuksiin ei tule kuulua vain kyky haukkua 100 pistettä nykyisillä säännöillä!

Suomen Harmaahirvikoirajärjestön jalostustoimikunta on tehnyt mielestäni viime vuosina erinomaista työtä. Käyttöominaisuuksia mittaavien indeksien avulla voidaan jo tällä hetkellä jonkin verran ja tulevaisuudessa toivottavasti entistä enemmän mitata tiettyjen sukulinjojen ominaispiirteitä ja periytyvyyttä tiettyjen ominaisuuksien osalta. Osaltaan uusittu koirakohtainen koepöytäkirja ja maastokortti tulevat kehittämään tätäkin puolta ja tarkoitus on edelleen vähentää riippuvuutta alati muuttuvasta pisteytyksestä. Muutamien ominaisuuksien osalta joudutaan kuitenkin edelleen tukeutumaan myös pisteiden käyttöön ominaisuuksien mittarina, koska tarvittavaa tietoa ei vielä löydy suoraan teknisestä osasta (mm. löytötehokkuus). Käyttöominaisuuksia mittaavat kokonaisindeksit pitäisi vain pystyä määrittämään kullekin rodulle erikseen niiden jalostukselle asetettujen tavoitteiden mukaisesti.

Jatkossa hirvenhaukkukokeiden sääntöjen kehittämisessä on mielestäni tavalla tai toisella erotettava kaksi selkeästi eri asiaa – jalostus ja kilpailu.

Kilpailun näkökulmasta voimme edelleen muutella arvosteluohjeita vaikka joka vuosi pisteytyksen osalta kunhan samalla muistamme huolehtia siitä, että jalostuksen kannalta tarpeellinen perustieto saadaan kerättyä muuttumattomana vuodesta toiseen. Koska kyse on vain harrastuksena tehtävästä toiminnasta on myös täysin ymmärrettävää, etteivät kaikkien tuomareiden näkemykset koskaan kohtaa 100% toisiaan. Oleellisinta yksittäisessä kilpailussa onkin koirien sijoittaminen oikeaan järjestykseen voimassa olevien sääntöjen ja arvosteluohjeiden mukaisesti kilpailun oikeudenmukaisen lopputuloksen varmistamiseksi.  

Jalostustoiminta on pitkäjänteisempää työstä. Jalostuksen kehittäminen ei onnistu kovinkaan helposti yksittäisten henkilöiden toimintakauden aikana, mutta pohja jalostustietojen keruulta voidaan hävittää helposti hetkessä. Jalostuksen perustaksi olisi löydettävä vain sellaista numeerista tietoa, joka voidaan mahdollisimman helposti ja kiistattomasti osoittaa ja todentaa ilman pistevaikutuksia myös käytännössä kokeen yhteydessä.

Tulevissa sääntömuutoksissa olisikin jatkuvuuden varmistaminen tältä osin huomattavasti tärkeämpää kuin yksityiskohdat pisteytyksen määrittämiseksi. Pisteillä mitattaessa kokeessa saadaan vain yksi voittaja. Jalostuksen hyväksi kerättyjen tietojen muodossa voittajia voisivat olla kaikki rodut, joista tuossa samaisessa kokeessa olisi osanottajia!