Metsään päästään muutaman viikon päästä jo koirienkin kanssa. Moni meistä koiranomistajista odottaa tuota hetkeä malttamattomana.

Metsään on vaarassa mennä moni asia noin kuvaannollisestikin. Loppukevät oli hyvin vilkas mm. eri tarkoituksiin annettavien lausuntojen vuoksi. Pahimmassa asetusesityksessä haluttiin kieltää vapaana pidettävän hirvikoiran käyttö metsästyksessä, koska koira aiheuttaa haittaa luonnossa liikkuville ihmisille! Kaiken lisäksi niin tähän kuin moneen muuhunkaan esitykseen ei metsästyskoirajärjestöiltä edes pyydetty lausuntoa. Ilmeisesti näissäkin asioissa on meidän jokaisen oltava entistä aktiivisempi, seurattava ympärillä tapahtuvia ja valmisteltavia asioita sekä tarvittaessa puututtava niihin mahdollisuuksien mukaan.

Kevään ja alkukesän messut osoittivat myös sen, että niissäkin on tärkeää olla mukana ja näkyä. Kymmenittäin uusia jäseniä löytyy henkilöistä, jotka tulevat messuosastollemme kertoen heilläkin olevan kotona tuollainen koira... Hirvikoira-lehti kiinnostaa myös ilmaiseksi jaettavien vanhempien numeroiden muodossa ja tiedustelipa esim. Riihimäellä muutama saisiko pelkän lehden tilata erikseen! Jäsenyyskin toki kiinnosti sitten, kun kuulivat miten edullinen se on. Yhä edelleen rotujamme omistavien harrastajien järjestäytymisaste on sen verran heikko, että jäsenhankintakilpailun jatkaminen kannattaa. Parhaat jäsenhankkijat palkitaan jälleen tulevan vuosikokouksen yhteydessä ja jo yhden uuden jäsenen hankkiminen oikeuttaa mahdollisuuteen osallistua yhden palkinnon arvontaan. Etenkin kasvattajilla on erinomainen tilaisuus suositella järjestömme jäsenyyttä pentujen uusille omistajille!

Metsään meni osittain myös kennelliiton jalostusstrategian valmisteluun vaikuttaminen. Tavoite onnistui kohtuullisen hyvin siltä osin, että valmistelua jatkettiin kevään valtuustoseminaarin jälkeen laajapohjaisella työryhmällä, jossa mukana ovat tutkijoiden ja eläinlääkäreiden ohella myös rotujärjestöjen ja kasvattajien edustajia. Sitä vaadittiin ja se saatiin, hyvä näin! Metsään mentiin siinä, että SHHJ suljettiin tuon joukon ulkopuolelle hyvin yksiselitteisesti ryhmän nimeämisvaiheessa, vaikka olemme toiseksi suurin Suomen rotujärjestöistä. Liekö sitten syynä niinkin lapsellinen asia kuin allekirjoittaneen näkyvä ja kriittinen suhtautuminen tässä asiassa. Tiedän järjestöstämme löytyvän henkilöitä, joilla olisi ollut paljonkin annettavaa valmistelutyölle.

Halusimme tai ei niin Suomen Kennelliitto on kennelharrastukseme kattojärjestö, joka laatii pelisäännöt ja raamit harrastuksellemme. Vuosi vuodelta mestästyskoiraharrastajien vaikutusvalta kennelliitossa on vähentynyt ja päätöksenteko etääntyy maakunnista. Konkreettisesti asia näkyy mm. kennelliiton hallituksen kokoonpanossa jäsenten asuinpaikkoja tarkasteltaessa. Mielestäni tulevana syksynä olemme monessa mielessä vedenjakajalla tässä asiassa. Marraskuussa pidettävässä kennelliiton yleiskokouksessa ratkaistaan seuraavan kolmen vuoden päätöksenteon puitteet ja sen jälkeen saattaa olla ehkä jo myöhäistä suuremmin vaikuttaa asioihin! Saamme katsoa itseämme peiliin siinä, että suurin osa meistä arvostaa ymmärrettävästi oman harrastamisen korkealle eikä vaikuttaminen kennelpolitiikkaan juurikaan kiinnosta. Lisäksi perisuomalaiseen ajattelutapaa sisältyy se, että vaikuttamishalu leimataan yleisesti hyvin tuomittavaksi pyrkyryydeksi. Yksi merkittävä tekijä tässä metsästyskoiraväen passiivisuudessa lienee myös se, että kokoukset pidetään pääkaupunkiseudulla ja esim. tulevan syksyn yleiskokous on perinteisesti marraskuulla, jolloin hirvikoiraväen mielessä on jokin aivan muu kuin Suomen Kennelliiton asiat.

Vetoan kuitenkin teihin jäseniimme, että jos ette itse pääse osallistumaan yleiskokoukseen sunnuntaina 21.11. 2010 niin antakaa äänenne käyttöömme valtakirjan avulla. Asiasta lisää toisaalla tässä lehdessä!