Alkusyksyn koeruuhka on takana ja lähes kaikki seurueet ovat aloittaneet hirvijahdin. Tässä vaiheessa syksyä alkaa hahmottua paremmin todellisuus hirvikannasta metsissämme. Satun asumaan Oulun riistanhoitopiirin alueella ja riistapäällikkömme Keijo Kapiainen sai kyseenalaista julkisuutta ottamalla Metsästäjä-lehdessä voimakkaasti kantaa metsästäjien ja etenkin ”koiramiesten” haluttomuuteen kantaa vastuunsa hirvikannan säätelystä. Kapiaisen kanssa olemme keskustelleet usein hirvikannasta ja sen kehityksestä. Tänä vuonna piiri esitti Sieviin anottavaksi yli 80% lisäystä kaatolupiin, vaikka kanta on sekä metsästäjien että piirin omien tilastojen mukaan ollut jo kolme vuotta laskussa (kannan absoluuttisen määrän arviossa toki suuri ero). Vielä 90-luvulla etsittiin ratkaisua kannanvaihtelun aaltoliikkeeseen ja haluttiin löytää keinoja tasaiselle ja kestävälle hirvikannan verotukselle. Nyt tuota samaista ilmiötä halutaan ehdoin tahdoin voimistaa. Aloituspäivänä hirviporukastamme oli yli 40 miestä metsässä, yli kymmenen koiraa ja saaliina 1 vasa. Toki säällä oli oma vaikutuksensa tulokseen, mutta nyt kolmen viikonlopun jälkeen orressa on ollut yhteensä sen verran ruhoja mitä hyvänä viikonloppuna aiemmin. Tästä on hyvä jatkaa tappotalkoita!

Maaottelussa Ruotsin Lyckselessä 2.10. oli mukana Suomesta kaikkien kolmen rotujärjestön koiria; kaksi laikaa, karhukoira, jämtlanninpystykorva ja harmaa norjanhirvikoira. Suomalaisten menestys oli kokonaisuutena hyvä ja joukkueena sijoitus toinen. Kaksi suomalaisten parasta koiraa sattuivat olemaan meidän rotujärjestömme edustajia. Onnittelut toiseksi sijoittuneelle Renkirannan Mimille ja Asko Elfvingille sekä viidenneksi sijoittuneelle Retalle ja Miika Silvanderille!

Maaottelussa testattiin sääntöjä, joita pohjoismaiden unioni on luonnostellut. Lisäksi maaottelun yhteydessä pidettiin kokouksia ja käytiin keskusteluja yhteistyön syventämiseksi maiden välillä. Suomen Kennelliitto on jo aiemmin hyväksynyt yhteiset pohjoismaiset näyttelysäännöt, jotka astuvat virallisesti voimaan meilläkin 1.1.2011. Hirvikoirien osalta Suomen, Ruotsin ja Norjan välinen yhteistyö toimii tällä hetkellä varsin hyvin ja vaikka kehitettävää on paljon, niin keskusteluja on käyty rakentavassa hengessä. On täysin selvää, että mitään suuria muutoksia ei voida toteuttaa nappia kääntämällä eikä se olisi järkevääkään jalostukseen liittyvissä kysymyksissä. Kuitenkin juuri jalostuksen saralla yhteistyö rotujemme alkuperämaiden kanssa olisi erittäin tärkeää. Kolmen maan keskinäisen yhteisymmärryksen ja kompromissien lisäksi meillä Suomessa täytyy luonnollisesti löytää yhteinen sävel Suomen Pystykorvajärjestön ja Suomen Laikajärjestön kanssa etenkin koesääntöihin liittyvissä asioissa.

Monet kasvattajat ovat hakeneet jalostukseen uutta verta naapurimaistamme. Kaikissa tapauksissa yksittäisten henkilöiden tekemät valinnat eivät ole olleet parhaita mahdollisia, mutta samahan pätee tietysti myös täysin kotimaisessakin jalostuksessa. Tuomittavia tuollaiset ”väärät valinnat” ovat vain silloin jos ulkolaista verta on haettu pelkästään pentujen myynnin edistämiseksi ja paremman hinnan saamiseksi. Monimuotoisuuden kannalta harmittavan usein sen käytetyn ulkolaisen koiran sukupuussa löytyy jo ainakin toisessa polvessa suomalainen koira, mikä kertoo tietysti osaltaan myös suomalaisten koirien riistaveristä, joka tekee niistä haluttavia jalostusyksilöitä myös naapurissa. Netin sukusiitoslaskurit eivät näissäkään tapauksissa anna oikeita tietoja.

Kotimaisten koirien kesken tehtävää jalostusta varten tietoa on saatavilla helposti ja ymmärrettävässä muodossa avoimista tietokannoista sekä jalostusneuvonnasta. Samaa avoimuutta ja tietojen saatavuutta tavoitellaan nyt laajemmin Suomen, Ruotsin ja Norjan välillä. Tarkoitus ei ole ehdoin tahdoin ohjata ja pakottaa käyttämään ulkomaisia koiria jalostukseen. Tavoitteena on edistää mahdollisuutta tehdä valintoja rodun koko populaatiosta riippumatta siitä, missä maassa joku koirayksilö sattuu sijaitsemaan. Tässä riittää työsarkaa niin jalostusvaliokunnalle, sääntötoimikunnalle kuin ATK-toimikunnallekin tulevaisuudessa pohjoismaiden unionin ohella. Tietyiltä osin kaivattaisiin apuja myös Suomen Kennelliitolta.

Pohjoismaisen yhteistyön kehittämisen tavoitteista kirjoitimme järjestöjen yhteisen julkilausuman, jossa allekirjoittajina ovat minun lisäkseni Lennart Holmsten Ruotsista (pj. Svenska Älghundklubben) ja Ellen Krogstad Norjasta (pj. Norske Elghundklubbers Forbund). Kyseinen julkilausuma on julkaistu toisaalla tässä lehdessä.