Syksyn hirvijahti on monin paikoin jo takana ja tieto hirvikannan todellisesta tilanteesta on selvillä. Yhä enemmän kuulee viestiä siitä, miten kokeidenkin järjestämisessä täytyy tehdä töitä hyvien koemaastojen löytämiseksi. Paikoin hirvikanta on hyvä, mutta monin paikoin löytyy laajojakin tyhjiä alueita. Esimerkiksi meillä ei tilanne ollut näin huono edes edellisen aallonpohjan aikaan. Piiri kyllä painostaa seurueita käyttämään luvat, mutta varmasti syyttää metsästäjiä vastuuttomuudesta jos kanta laskee liikaa.

Myös rotujärjestömme arvokisat on jälleen käyty ja niistä löytyy omat artikkelinsa tässä lehdessä. Onnittelut kaikille SM-otteluihin selvinneille ja erityisesti tietenkin vielä sielläkin menestyneille! Kiitokset myös otteluiden järjestelytehtäviin osallistuneille sekä otteluitamme tukeneille tahoille.

Minulle tarjoutui mahdollisuus osallistua sekä Hirvimestaritar että Hirvimestaruus-otteluun myös maastossa palkintotuomarina piirimme koirien päästyä kisaan. Kulunut syksy on ollut minulle muutoinkin poikkeuksellisen onnistunut, sillä yli 20 kertaa olen saanut osallistua kokeisiin omalla koiralla, oppaana tai tuomaritehtävissä. Kun siihen lisätään muut tapahtumat ja onnistumiset myös jahdissa niin yhdeltä syksyltä ei voi paljon enempää toivoa.

Viime kevään vuosikokouksessa Esko Nummijärvi ilmaisi huolensa ulkomuototuomareiden koulutuksesta ja Suomen kennelliiton silmätestistä esittäen niihin muutosta. Asia on sen jälkeen ollut esillä kahdessa metsästyskoirarotujärjestöjen yhteispalaverissa. Tulevassa lausunnossa esitämme kennelliitolle muutosta, joka toteutuessaan edistäisi rotujamme harrastavien mahdollisuuksia päästä ulkomuototuomareiden koulutukseen. Nykyisellä menolla rotujamme arvostelevat tulevaisuudessa entistä enemmän sellaiset henkilöt, jotka eivät niitä oikeasti tunne. Uusiin näyttelysääntöihin sisältyy vuoden alusta alkaen myös koiran luonteen ja rodunomaisen käyttäytymisen arviointi rastittamalla ja siinäkin rodun tunteminen olisi enemmän kuin hyödyllistä.

Jalostus vaatii pitkäjänteisyyttä

Rotujemme jalostuksen tulee tähdätä parempaan niin käyttöominaisuuksien, ulkomuodon, terveyden kuin luonteenkin osalta. Jalostuksessa ei saa sortua kiinnittämään huomiota liian kapea-alaisesti vain tiettyihin yksittäisiin asioihin. Tätä tulee varoa erityisesti silloin, kun kielteisistä ominaisuuksista pyritään eroon, koska silloin lapsi menee helposti pesuveden mukana.

Tappijalkaisuuden periytyminen on nyt tiedossa ja sen esiintyminen voidaan hallita - hyvä!  Emme voi kuitenkaan yksioikoisesti sulkea kantajia pois jalostuksesta. Erinomaisella kantajauroksella astutettu puhdas narttu saa vain terveitä pentuja. Näistä osa voi olla kantajia, mutta niillä on kuitenkin itsellään täysin normaali rakenne ja mahdollinen piilevä kantajuus on jälleen helppo selvittää tutkimalla. Näistä yhdistelmistä etenkin ne puhtaat jälkeläiset tulevat jatkossa olemaan arvokkaita jalostuksessa muutoin erinomaisten sukulinjojen jatkajina ja samahan pätee tietysti sukupolvesta toiseen, vaikka kyseessä olisi kantajakin. Ylireagointiin tässä asiassa ei ole syytä ryhtyä.

Tappijalkaisuus, muut ilmiasun viat ja sairaudet monen muun puutteen ohella ovat helposti havaittavia ja tutkittaviakin asioita. Käyttöominaisuuksien osalta olemme hieman huonommassa tilanteessa, koska kaikki koirat eivät käy kokeissa eivätkä kokeetkaan kerro ja mittaa käyttöominaisuuksia aukottomasti.

Haukkumatonta koiraa ei kuitenkaan näissä käyttökoiraroduissamme pidä käyttää jalostukseen!

Kohti tulevia haasteita

Kennelliiton yleiskokouksen tehtävänä oli valita henkilöt ns. vapailta listoilta valtuustoon. Rotujärjestöt ja kennelpiirit nimesivät omalta osaltaan edustajansa jo etukäteen ja yleiskokous käytännössä vain vahvisti nuo nimitykset. Lisäksi valtuustoon valitaan kolmen vuoden välein 12 jäsentä ns. vapailta listoilta. Metsästyskoirajärjestöjen riveistä Jaakko Ilvonen (Jukka Immonen) ja Sakari Poti (Juha Lepistö) saivat valtuustopaikan (suluissa henkilökohtainen varajäsen). Yleiskokouksessa annetut äänimäärät olivat niin suuria, että ilman valtakirjojen keräämistä ja edustajien aktiivista osallistumista olisimme todennäköisesti jääneet ilman paikkoja vapailta listoilta. Itse jatkan valtuustossa kevään yleiskokouksen päätöksen mukaisesti rotujärjestömme edustajana.

Rotujärjestömme perustamisesta on nyt kulunut 50 vuotta. Taaksepäin ei saa tuijottaa liian pitkään eikä menneeseen kannata takertua. Matka eteenpäin voi kuitenkin tapahtua perinteitä kunnioittaen. Ensimmäinen kauteni puheenjohtajana alkaa lähestyä loppua ja tämä kaksi vuotta on mennyt yllättävän nopeasti. Tulevat vuodet tuovat mukanaan uusia haasteita ja myös rotujärjestömme toimintaa on aika kehittää. Tämä tulee näkymään niin eri toimikuntien nimeämisessä, tietojärjestelmien kehittämisessä kuin toiminnassa muutenkin. Olen valmis osallistumaan tuohon työhön ja olen käytettävissä Laukaan vuosikokouksessa valittaessa puheenjohtajaa tulevaksi kaksivuotiskaudeksi.