Toimin vuosia rotujärjestöjen yhteisessä sääntötoimikunnassa sekä koulutusvaliokunnassa. Viimeistään tuolloin minua alkoi häiritä nykyisissä hirvenhaukkukokeiden säännöissä muutama asia. Lyhyesti tämän voisi tiiviistää sanomalla, että työtätekevää koiraa ei välttämättä palkita ja toisaalta hyvällä alulla ykkösen saa liian helposti.

Otetaanpa vaikka kaksi esimerkkiä...

Ensimmäisessä tapauksessa ryhmä laskee ilmavainuisen koiran peltoaukealta. Opas on aamuhämärissä nähnyt hirvet pellolla syömässä. Koira lasketaan irti ja haukku kajahtaa yli 800m päästä koiran kadottua metsän pimentoon. Koira haukkuu löytöhaukun (60 min) täyteen, kyllästyy ja päättää lähteä katsomaan mitä isäntä puuhaa. Tällä välin ryhmä on testannut haukun kuuluvuuden ja laskenut haukkutiheyttä sekä lähestynyt pellon reunaa suunnitellen amputilaisuuden ottamista. Koira kohtaa ryhmän (= oma-aloitteinen yhteydenotto). Isäntä puhuttelee koiran ja kehottaa koiraa takaisin työmaalle. Viimein koira menee, todetaan haukun siirtyneen puoli kilometriä (= 1. uusintahaukku). Koira ei viitsi haukkua kauan (n. 20 min) ja palaa ryhmän luo näiden ottaessa ampumatilaisuutta.

Toisessa tapauksessa ryhmä ajaa metsäautotielle ja laskee koiran irti pistotien päässä. Lähes välittömästi kuuluu muutama haukahdus alle 200 m päästä. Tämän jälkeen hirvet karkkoavat kilometrin päähän, missä saadaan hyvä seisontahaukku. Tästä eteenpäin homma sujuu oppikirjan mukaan. Ryhmä saa vaivattomasti ampumatilaisuudet, karkkomatkat täyteen ja erä päättyy kiinteään seisontahaukkuun.

Ensimmäinen koira saa lopputuloksena

  • TA n. 100 min
  • HA n. 80 min
  • AT 1 kpl
  • Karkot 2 kpl
  • UH 1 kpl
  • YO 2 kpl

Pisteitä 74 eli VOI1 tulos komeasti!

 

Toinen koira saa lopputuloksena                

  • TA 300 min
  • HA 250 min
  • AT 4 kpl
  • Karkot 4 kpl
  • UH 4 kpl
  • YO 0 kpl

Pisteitä 62 eli ei mahdollisuutta VOI1 tulokseen.