Tämän vuoden jalostuspäivät pidettiin 29.-30.1. Kuopiossa. Totuttuun tapaan lauantai on erilaisten luentojen ja kokousten aikaa, kun taas sunnuntaina vuorossa on näyttely.

Perjantaina lähdimme matkaan jo hyvissä ajoin iltapäivällä yhdessä Pauli Äijälän kanssa. Juuri Paulin kaartaessa pihaan olin saanut laukut kannettua ulos ja pääsimme välittömästi tien päälle. Liikaa meillä ei olisi ylimääräistä aikaa matkantekoon, koska jalostusvaliokunnan kokous alkaisi jo klo 18.

Perillä ensimmäiseksi kirjautumaan sisälle hotelliin ja heti respassa (oikeastaan jo matkalla sinne) kohdalle osui monia tuttua. Useille aktiiviharrastajille Kuopion jalostuspäivät ovat muodostuneet jo perinteiseksi tilaisuudeksi kokoontua yhteenja  tavata tuttuja. Paikalle ei tulla pelkästään ammentamaan tietoa luennoilta tai osallistumaan näyttelyyn.

Lauantaina virallinen ohjelma alkoi klo 9 tervehdysten muodossa. Aikaisemmin rotujärjestöt ovat vuorollaan kennelliiton tervehdyksen jälkeen toivottaneet antoisaa viikonloppua ja muistaneet järjestäjää jollakin tavalla esim. sunnuntain näyttelyssä jaettavien huomionosoitusten muodossa. Tällä kertaa konseptit menivät hieman sekaisin meidän tervehdysten tuojien puolesta, koska järjestäjän 40-vuotisen taipaleen kunniaksi heille luovutettiin yhdessä ja erikseen mm. järjestöjen standaareja. SHHJ:n osalta kyseinen huomionosoitus on tehty jo 20 vuotta sitten.

Päivän yhteiset pääluennot keskittyivät aamupäivään, jonka jälkeen alkoivat rotukohtaiset luennot ja porukka jakautui eri tiloihin. SHHJ:n luennoilla auditoriossa riitti kuitenkin väkeä koko iltapäivän ja mikäs siellä oli istuessa maittavan lounaan jälkeen.

Lauantain kääntyessä iltaan, luentojen, muutaman oikean kokouksen ja ”pikkuparlamenttien” jälkeen tuli tilaisuus myös kuulostella paikalla olevien henkilöiden tuntoja niin päivän luennoista kuin yleisemminkin hieman vapaamuotoisemmissa merkeissä. Osa ei ollut ihan satasella mukana kaikissa enemmän tieteellisiä termejä sisältävissä luennoissa. On tietysti selvää, että useiden luentojen sarjassa periaate kaikille jotakin toimii paremmin kuin idealistinen ihanne kaikkien luentojen sopivuudesta jokaiselle.

Mielestäni päivä oli kuitenkin kokonaisuudessaan onnistunut, porukka viihtyi ja monelle erittäin hyödyllinen ja antoisa kokemus.

Sunnuntaina oli vuorossa näyttely. Paikkana ravirata tarjosi väljyyttä ja riittävät huoltotilat.

Päivän kokemuksiin listaisin kaksi miinusta, jotka kokonaisuuden huomioonottaen ovat mitättömiä. Ensimmäinen näistä oli jonojen muodostuminen kahvioon. Ilmeisesti rahastaminen puuroutti jonon, koska kahvit ym. olivat hyvin tarjolla. Toinen pieni miinus oli kylmä vinkka, jota vastaan jokainen voi tietysti pukeutumisellaan taistella ja järjestäjä on tuon asian korjaamisen suhteen aika voimaton.

Kiitokset järjestäjille jälleen kerran loistavasta tapahtumasta!