Jo vakiintuneeksi muodostuneen tavan mukaan suuntasimme sikajahtiin Viron puolelle tammikuun puolivälissä. Ajankohta on ollut aina tammikuun loppupuoli, mutta koska edellisen vuoden metsästyslupien voimassaolo oli päättymässä 18.1. niin matkan ajankohta oli helppo määrittää.

Tällä kertaa päätimme lähteä matkaa kahdella autolla, koska veljenpoika otti matkaan koiransa tarkoituksena viedä ja jättää se samalla reissulla uuteen kotiinsa Virossa. Toki neljän henkilön matkatavaratkin olisivat vaatineet kohtuullisen paljon tilaa.

Kaikki kunnossa, luvat vielä voimassa, EU-asepassi, koiralla rokot kunnossa, laivaliput hankittuna torstaiaamun ensimmäiselle lautalle.

Keskiviikko-torstai

Matka Helsinkiin yöllä ajaen meni varsin hyvin, vaikka takana oli jo kaksi valvottua yötä mm. oman koiran astutusreissun vuoksi. Loppumatkasta silmien aukipysyminen oli hieman vaikeaa etenkin kun vieressä ”apukuski” nukkui koko matkan täyttä päätä. Hyvät oli nuorella miehellä unenlahjat!

Aamulla sopivasti satamaan, ilman jonotusta lautalle ja ajo lähes välittömästi suoraan laivaan. Koira jäi autoon ja itse painelimme kannelle etukäteen varatun aamiaisbufeen kimppuun.

Torstaina iltapäivällä saavuimme hyvissä ajoin perille Ihamaruun, Tarton eteläpuolelle. Kaksi miehistä lähti takaisinpäin Tarton suunnalle torniin. Otimme matkaan myös hirvenlihaa yli 50 kg, koska olimme sopineet valmistuttavamme makkaraa, johon saimme vielä n. 40 kg villisian lihaa lisukkeeksi. Jauhoja tuohon makkaraan ei tarvittu lainkaan. Isäntiemme kanssa jatkoimme veljenpojan kanssa kohti Luhamaata, Vorun eteläpuolelle makkarantekijän luokse lihojen vientiin. Makkarat oli tarkoitus saada sunnuntaina valmiina mukaamme.

Torstaina toinen tornissa olijoista onnistui kaatamaan sian. Illalla kaatoa kuvattiin ja nyljettiin sika riippumaan.

Perjantai

Perjantaina päivällä suunnitelmissa oli koirapyyntiä ”naapuriseuran” mailla. Lunta oli turhankin paljon, mutta aluksi sikojen jäljille oli tarkoitus laittaa ykis norjanharmaa ja yksi suomenpystykorva. Pystis osoittautuikin hyväksi sikakoiraksi ja kun se oli saatu kauriilta pois niin myös sikojen haukkuminen alkoi luonnistua. Samassa mukaan laskettiin toinen kokenut norjanharmaa.

Kaikkiaan päivän koirapyynnistä saldona oli neljä porsasta ja yksi isompi sika.

Illalla torniin ei löytynyt halukkaita ja ilta menikin nylkyhommissa ja vieraanvaraisten isäntien kokoontumispaikan pihamaalla grillaushommissa.

Lauantai

Lauantaina vuorossa oli jälleen koirapyyntiä, tällä kertaa varsinaisten isäntiemme kotiseuran mailla. Ensin lyhyt passitus alueella, joka osoittautui tyhjäksi. Sen jälkeen koirat laskettiin palaseen, jossa tiedettiin varmuudella olevan ainakin kolme orpoa porsasta. Kaikki nuo porsaat saatiinkin sitten norjanharmaiden avustuksella lopetettua. Kovin olivat pieniä ja pärjääminen noissa olosuhteissa ei olisi ollut lainkaan varmaa. Kaksi porsaista ampui yksi meistä.

Illalla menimme jälleen torneihin. Varsin pian minulle tuli tilaisuus kaataa porsas laumasta, jossa kaadon pystyi tekemään valikoimalla.

Sunnuntai

Sunnuntaina siirryimme jälleen Tarton pohjoispuolelle koirapyyntiin, tällä kertaa töihin taas kaksi norjanharmmata. Suhteellisen pian saaliina oli viisi sikaa.

Illalla torniin meni vain yksi mies – se joka ei ollut vielä kaatoa tällä matkalla saanut. Illan tullen ilmoitus tulikin, että porsas on nurin.

Maanantai

Maanantaiaamun ohjelmassa oli kamojen pakkaaminen autoon, aamupala ja kiirehtiminen lautalle. Keli oli huono, välillä satoi vettä ja lämpötila vaihteli nollan kieppeillä ja hieman alle. Auton konepellillekin kertyi pari senttiä jäätä ja tuulilasi meinasi välillä jäätyä alijäähtyneen veden vuoksi.

Pääsimme kuitenkin lautalle ajoissa ja saimme ajaa suoraan laivaan ilman jonotusta. Myös kotimatka Suomen puolella sujui ilman kommelluksia, yhden kerran pysähdyimme syömään.