Antti Kustaa tuli sieviläisten tuntemaksi ehkä eniten 80-luvulla toimiessaan lääkärinä Sievissä. Tuolloin hän otti usein voimakkaasti omalla persoonallisella tavallaan kantaa asioihin aiheuttaen niin ihastusta kuin vihastustakin. Vastaanotolla kuultujen kommenttien lisäksi saimme lukea hänen mielipiteitään lehdistä kuten mm. Sieviläisen Kansanparantajan palstalta. Kirjoituksissaan hän ei kuitenkaan niinkään kertonut omista tekemisistään vaan puuttui omasta mielestään ajankohtaisiin ja tärkeisiin asioihin. Monista hänen tekemisistään meillä yksittäisillä henkilöillä onkin vain kalpea aavistus.

Koska olen itsekin ”seuraavan sukupolven tuote” en minäkään tiedä läheskään kaikkea hänestä. Lapsena tunsin Antti Kustaan varsin heikosti, koska hän opiskeli muualla, matkusti paljon ja vieraili kotipaikassaan, silloisessa kodissamme Nivalassa vain satunnaisesti. Niinpä hän jäi silloin hyvin etäiseksi ja varttuvan pojan mielessä vähän pelottavaltakin vaikuttavaksi persoonaksi. Myöhemmin 80-luvun puolivälissä valmistuttuani asuin jonkin aikaa hänen luonaan Kirkkonummella ja vasta silloin oikeastaan tutustuin häneen ja hänen ajatuksiinsa vähän paremmin. Viimeisinä elinvuosinaan olinkin enemmän tekemisissä hänen kanssaan.

Antti Kustaa syntyi viidestä sisaruksesta viimeisenä Yrjö ja Lyydia Kukkosen pesueeseen. Vanhemmista Yrjö oli maanviljelijä ja Lyydia opettaja ja isäni otti aikanaan kotitilansa hoitaakseen kunnes Hituran kaivos avolouhoksen myötä käynnisti muuttomme Sieviin –69. Kiivaimpina matkustelun ja opiskelun vuosina Antti Kustaalla ei ehkä siten varsinaisesti ollutkaan perinteisen käsityksen mukaista kotia ja saimmekin hänet toistuvasti vieraaksemme myös Sievissä.

Opiskelu kaikissa muodoissaan näytteli varsin merkittävää osaa Antti Kustaan elämässä. Hän ei kuitenkaan pahemmin piitannut oppiarvoista eikä arvostanut ihmisiä tutkintojen perusteella. Nuorena ylioppilaana lähti ensin tavoittelemaan pappisviran hoitoon tarvittavaa tutkintoa (pappeuskirja v. -69 alussa) sekä opiskeli myöhemmin lääkäriksi Leningradissa (valmistui v. –77). Välissä hän haaveili lähetystyöstä mutta sitä ennen hän päätti lukea samantien lääkäriksi kyetäkseen parantamaan paitsi sielua myös ruumistakin. Osaltaan päätökseen lienee myötävaikuttanut myös tietty aatteen palo ja stipendi opiskeluja varten. Neuvostoliittoon opiskelemaan lähtenyt vastanainut kommunistipappi palasi kuitenkin eronneena kapitalistilääkärinä... karrikoitu luonnehdinta joka ei varmasti tee tuossa muodossa esitettynä oikeutta tosiasioille.

Opiskelun ohella toinen hyvin merkityksellinen asia Antti Kustaan elämässä oli matkustaminen. Hän ei matkustanut kanariansaarten turistikohteisiin vaan usein hyvinkin askeettisiin olosuhteisiin eri kulttuurien pariin. Jos kaikki hänen matkansa olisivat luettavissa yhdestä ”passikirjasta” olisi se merkittävän paksu teos. Matkustaminen oli hänelle hyvin harvoin itsetarkoitus. Yleensä se liittyi hyvin oleellisesti kulloiseenkin elämäntilanteeseen ja opiskeluun sekä muuhun tekemiseen kuten esim. stipendiaattina teologisessa Unkarissa ja lääketieteellisessä Leningradissa.

Nuorena opiskelijana Antti Kustaan elämää hallitsi ajalle tyypilliseen tapaan voimakkaat ideologiat ja merkityksen etsiminen eri asioille. Siihen astisen elämänsä ehkä suurimman muutoksen hän koki asettuessaan Sieviin ja toimiessaan lääkärinä – siihen mennessä kun hän ei juuri ollut laukkunsa sisältöä mihinkään kaappiin purkanut. Hän ei kuitenkaan ollut mikään tavallinen ihminen eikä hän myöskään siihen rooliin osannut tai halunnut astua. Ansiotyön lisäksi hän täytti kalenterinsa kaikella mahdollisella tekemisellä ja poltti kynttiläänsä molemmistä päistä. Kirkkonummella hän kertoikin merkittävimmäksi muuton syyksi halun omaan aikaan, irtiottoon kaikesta, niin henkilökohtaisista suhteista kuin työn ja harrastuksien puolesta syntyneistä sitoumuksista. Osaltaan päätöstä edesauttoi laheinen sisko Helsingissä. Kirkkonummella asuminen johti kuitenkin toiseen äärimmäisyyteen, yksinäisyyteen ja eristyneisyyteen joka myös kävi raskaaksi. Tuolloin palautui mieleen pappisaikainen haave lähetystyöstä, tällä kertaa tosin lääkärin ominaisuudessa Sambiassa. Tuon matkan jälkeen Antti Kustaa palasikin Sieviin.

Yli vuosi sitten Antti Kustaa alkoi useammassa yhteydessä toistaa puheissaan sitä ettei ollut koskaan tehnyt sitä mitä olisi todella halunnut. Jo pelkkänä ajatuksenakin tuo oli minusta hieman absurdi kun sen sanoi mies joka sivusta katsoen oli kokenut ja kokeillut lähes kaikkea eikä arkaillut tuoda esille omia mielipiteitään. Kuitenkin hän tunsi hyvin voimakkaasti vain täyttäneensä muiden ihmisten häneen asettamia odotuksia ja toiveita mm. pappina ja lääkärinä. Antti Kustaa oli aina kielellisesti erittäin lahjakas ja olisi halunnut perehtyä enemmän suomensukuisiin kieliin ja tutkia niitä. Toista vuotta sitten hän alkoikin valmistella muuttoa Venäjälle opiskellakseen vepsän kieltä Petroskoin yliopistossa. Matkan varrella hänelle olivatkin tulleet tutuiksi jo opikeluaikoina englanti, saksa, ruotsi, latina, eesti ja unkari sekä myöhemmin venäjä. Kielitaitoaan hän ylläpiti mm. lukemalla vierailla kielillä julkaistuja kirjoja ja lehtiä sekä ylläpitämällä suhteita ihmisiin eri puolilla maailmaa. Useimpiin meistä sopii luonnehdinta ”tekee mitä osaa” kun taas Antti Kustaa teki mitä halusi tai jos hänen omia puheitaan uskoo niin teki mitä halusi muiden odotukset täyttääkseen. Monessa mielessä hän oli kuitenkin lahjomaton koska vaikka hän ei olisi esim. papiksi valmistunutkaan pelkästään omasta halustaan oli hänellä kuitenkin vankka kristillinen vakaumus. Varsin usein hän puhui mm. hyvän kristityn kyvystä anteeksiantamiseen, jonka koki välillä itse erityisen raskaaksi ja vaikeaksi.

Antti Kustaa ei koskaan hankkinut omaa perhettä. Hän meni kyllä naimisiinkin mutta vihkimisen jälkeen Antti Kustaa aloitti kuitenkin opiskelut silloisessa Neuvostoliitossa eikä liitto kestänyt pitkää opiskeluaikaa ja välimatkaa. Nyttemmin viimeisinä vuosinaan hän toi ilmi myös katkeruutensa vanhoja asioita kohtaan ja etenkin siitä että tunnisti itsessään omasta mielestään kielteisiä piirteitä, jotka löytyivät hänen luonteessaan perittynä. Noina hetkinä hän oli tyytyväinen että hänen kauttaan ei ainakaan sukumme jatkuisi. Muutenkin jo muuttaessaan Kirkkonummelta takaisin Sieviin hänen tekemisissään korostui ankaruus itseään kohtaan ja ehkä sitä kautta tarve hyvittää asioita kaikille muille. Yhtenä konkreettisena esimerkkinä viimeksimainitusta olkoon vaikkapa ne lukuisat autot joita ostin Antti Kustaan toimeksiannosta vielä pääkaupunkiseudulla asuessani, jotta hän saattoi ajaa ne rajan taakse ja lahjoittaa siellä tovereille vaikka ei itsekään koskaan loistanut oman kulkuvälineensä kunnolla. Vuosien mittaan hän antoikin hyvin merkittävän henkilökohtaisen taloudellisen panoksen avustuksena eri muodoissa niin kotimaassa kuin naapurin puolellekin ja jatkoi samaa linjaa viimeisessä tahdossaan. Tekemisistään hän ei kuitenkaan pitänyt sen suurempaa melua.

Lähtiessään Venäjälle viime vuonna opiskelemaan Antti Kustaa oli valmistautunut siihen että tuo matka jäisi hänen viimeisekseen. Hän joutui kuitenkin palaamaan syksyllä ennenaikaisesti loukkaantumisen vuoksi ja maallisen matkan päänsä hän kohtasi kotonaan. Osa meistä sieviläisistä muistaa Antti Kustaan vanhojen muttimarkkinoiden puuhamiehenä tai muiden pienimuotoisempien juhlien järjestäjänä. Jonkun mielikuvissa hän saattaa olla hieman hajamielinen tai kulmikas lääkäri ja osalla taas muistiin on jäänyt Antti Kustaa vain yhtenä monista puuhamiehistä eri asioiden takana taikka istumassa paikallisessa hieman eksyneen näköisenä. Yhtä hyvin joku voi muistaa hänet töksähtävistä ja suorista kommenteistaan joilla hän saattoi loukatakin toista ihmistä tahtoen tai tahtomattaan. Silloinkin on hyvä muistaa että hän ei koskaan vaatinut muilta ainakaan enempää kuin itseltään. Olipa oma henkilökohtainen muistikuvamme ja käsityksemme mikä tahansa niin varmaa on ainakin se että henkilönä Antti Kustaa Kukkonen oli monella tapaa ainutlaatuinen!

 

(luonnos muistokirjoituksesta, josta lyhennelmä julkaistiin paikallislehti Sieviläisessä helmikuussa 2005)