Viime vuonna Kannuksen KV-koe meni kohtuullisen hyvin, mutta nappisuorituksesta jäi puuttumaan lähinnä tehokkaampi alku ja yhteydenotot. Koirana oma kasvatti 242/2 Salolan Oosa.

Tänä vuonna tavoitteena oli ensisijaisesti ykkösputken jatkuminen sekä täysi työskentelyaika. Kaikki muu siihen päälle olisi extraa, vaikka tiesin kyllä tuurin osuessa kohdalleen koiralla olevan mahdollisuuksia hyväänkin tulokseen.

Arvonnassa maastoksi osui Kalajoen Rounio. Ennakkotietojen mukaan hirviä maastossa olisi hyvin ja siksi emme kiirehtineetkään liikkeelle koepaikalta. Arvonnan jälkeisen lisäkahvittelun jälkeen lähdimme ajelemaan koemaastoon päin.

Koemaastossa oli paikallisen seuran kota ja koska vielä oli hyvinkin hämärä (jos ei suorastaan pimeä) niin päätimme sytyttää kotaan valkeat ja odotella siellä päivän valkenemista. Monenlaista juttua piisasikin ja spekuloimme mm. edellisen viikonlopun Hirvimestaruusottelun tuloksilla.

Ennenkuin arvasinkaan kello kävi jo pitkästi kymmentä ja päivä oli vaalennut. Kodat pienet ikkunat eivät paljon valoa sisään tuoneet ja siinä olisi mahdollisesti mennyt vieläkin pidempään täysin huomaamatta elleivät tietyt ruumiintoiminnot olisi edellyttäneet välillä ulkopuolella käyntiä.

Laskimme siis koiran irti ja odottelimme.

Odottelimme hieman lisää.

Ja vielä...

Huolestuttavasti alkoi näyttää siltä, että Oosan varmuus hirvien löytämisessä alkoikin näytellä tässä kokeessa merkittävää osaa negatiivisessa mielessä. Ylituomari oli linjannut pimeän tulevan klo 16 eli arvostelu tulisi päättymään kaikilta viimeistään klo 17.

Kellon tullessa 12 oli selvää, että päivän toisesta tavoitteesta olisi tingittävä, täyteen työskentelyaikaan ei olisi enää arvosteluajan puitteissa mahdollisuutta. Ykköseen ja jopa hyvään tulokseen olisi kuitenkin mahdollisuus jos löytö tapahtuisi klo 13 mennessä!

Kellon tullessa 13 oli selvää, että päivän tuloskin tulisi olemaan vaatimaton. Ilmoitinkin, että jos koiran haku suuntautuu sellaiseen paikkaa, että tie olisi lähellä niin yritän koiraa pois ja lähdetään koepaikalle. Tuota tilaisuutta ei kuitenkaan tullut. Klo 13:04 alkoi haukku viimein kuulua!

Löytö ensimmäiseltä lenkiltä (1,8 km) kuten viime vuosina on ollut aina tapana.

Koska aikaa olisi rajoitetusti käytettävissä esitin toivomuksen, että ensimmäinen karkko annettaisiin heti kun 60 min löytöhaukkua on saavutettu. Silloin jäisi hieman aikaa muidenkin osa-alueiden testaamiseen. Heti kun kävi selväksi, että haukku pysyi paikallaan lähdimme testaamaan haukun kuuluvuutta. 2,1 km kuului hyvin. Siirryimme autolla, 2,6 km kuului hyvin. Siirryimme autolla, 3,1 km kuului hyvin. Ilmoitin, että tuo riittää minulle (vaikka edellisenä vuonna kuuluvuus mitattiin selvästi paremmaksi).

Koska haukku sijaitsi n. 0,5 km seuraavan tien takana halusin jouduttaakseni siirtää haukulle yrittävän ryhmätuomarin autolla lähemmäs. Ajattelin, että asutuksen lähellä majailleet hirvet olisivat siinä määrin tottuneet tiellä kulkeviin autoihin, että ohi ajaminen ei aiheuttaisi ongelmia tuulen kannalta edullisempaan paikkaan siirtymisessä. Ajaessani haukun ohi (matkaa oli siis >0,5 km) totesin GPS:stä haukun katkeavan sen kohdalla ollessamme. Karkko kun LH oli kestänyt 55 min eli siinä meni saman tien pari pistettä.

Oma moka. Tänään ei mikään onnistuisi.

Pysäytysyrityksiä. Pysähtyy. Tulee kuitenkin hieman matkaa ja uusintahaukku.

Ei pysy. Lyhyen uusintahaukun jälkeen matka jatkuu.

Pidemmän siirtymisen jälkeen haukku pysähtyy paikalleen ja rt lähtee haukulle. Tuloksena ampumatilaisuus ja pieni karkko.

Koska työskentelyaika tulisi jäämään pimeyden vuoksi alle 240 minuutin ei toisesta AT:sta tulisi olemaan mitään hyötyä. Toisen tuomarin kanssa siirrymme uusintahaukun lähelle autolla ja lähdemme kävelemään hieman lähemmäs. Kun matkaa haukkuun on 110 m lähden yksin lähemmäs. Ajattelen, että mahdollisen yhteydenoton tullen voin tuoda koiran tuomarille näytille. Saan kuitenkin vain AT:n (tätä ei tietenkään lasketa, koska tuomari jäi tielle) ja karkon.

Nyt on kasassa neljä karkkoa, kaikista uusintahaukut, yksi ampumatilaisuus ja pimeän raja lähestyy. Päätämme antaa koiran haukkua loppu arvosteluaika.

Kun klo tulee 17 ja arvostelu päättyy, siirrymme autolla toiselle tielle, josta pääsemme tuulen päälle ja lähemmäs haukkua. Kutsun koiraa, haukku lakkaa. Kutsun uudelleen, haukku jatkuu.

Koira jää metsään ja lähdemme koepaikalle.

Tulosten julkaisun jälkeen käteen jää pikkuykkönen (76 p.), mikä on tietysti tyhjää parempi. Lähden veljenpoikani kanssa takaisin maastoon, jossa kutsun jälleen koiraa. Oosa ei halua vielä luovuttaa. Yleensä olen saanut sen pois nöyrästi 1-2 tuntia pimeän jälkeen. Nyt ei onnistu.

Torkuskelemme autossa. Klo 00:53 Oosan haukku katkeaa, aluehälytys ilmoittaa koiran lähteneen liikkeelle. Ajan autolla paikalle, johon koira on tulossa. Koiralla on ilmiselvästi aikomuksena ottaa vain yhteyttä ja tarkistaa onko mies vielä mukana. Halu palata haukulle on selvä. Laitan kuitenkin vastahakoisen koiran autoon ja tämä koereissu on tässä!

Kannuslaiset olivat jälleen järjestäneet hienon kisan ja palkinnot kisassa olivat hyvät. Epäonnistumisesta huolimatta Oosa oli kisan toiseksi paras narttu; paras olisikin saanut Kälviän Nahka-Aitan komean puvun... se nyt meni tällä kertaa Sauli Saarenpäälle. Omalle kohdalle tuo sattui vastaavassa kisassa kauan sitten, silloin koirana 242/2 Eetunkyrön Santtu.