Karahkan Ansan omistajan soittaessa tuomariksi Hirvimestaritar-otteluun en miettinyt hetkeäkään kun suostuin. SM-kisojen tunnelma on aina sellainen, että siellä viihtyy, vaikka ei omalla koiralla mukaan pääsisikään. Istuskelin puhelun aikana tervaskannoista tehdyillä tulilla kuunnellen oman narttukoirani haukkua. Haukussa oli lehmä, joka haluttiin säästää ja päivä sitä myöten pulkassa.

Vasta puhelun jälkeen pälkähti päähän käytännön vaikeudet mm. kulkemisten suhteen. Torstaina illalla olisi käyttökoirarotujärjestöjen yhteispalaveri Tampereella. Perjantaina ylituomaritehtävät veisivät Alahärmään karhukoirien lännenlohkon valintakokeeseen. Lauantaina aamulla pitäisi olla Eurassa puhuttelussa. No, omalla autolla ajelemallahan tuosta selviäisi.

Saavuin Euraan koepaikalle vasta puolenyön jälkeen. Osa porukasta oli vielä ylhäällä, majapaikka löytyi ja pakollisten ”palaverien” jälkeen klo kolmen jälkeen ehti vielä hetkeksi laittaa päänsä vielä tyynyäkin vasten. Alapunkasta kuuluneet laatuarvostelut ja pisteytykset hengitysäänien korahtelun välissä hieman aluksi valvottivat, mutta väsyneenä ei onneksi liikaa.

Aamulla herätys ennen puoli kuutta ja aamupalalle! Muu väki huoneessa jäi vielä nukkumaan. Aamupalaksi oli tarjolla riittävän runsaasti leipää lisukkeineen unohtamatta kananmunia ja puuroa.

Klo 6.30 kuuntelimme ylituomarin ohjeet päivää varten ja arvonnassa Raikukorven Lenitan omistaja Markku Immonen nosti maastoksi Lappi 2, ryhmätuomariksi allekirjoittaneen ja opas maastossa oli Jarmo Alakulju. Ryhmien kokoamisen jälkeen opas selvitti vaihtoehtoiset maastonkohdat, joista hirviä pitäisi löytyä. Peuroja olisi runsaasti maastollisesti paremmalla alueella, joten koiranohjaaja valitsi etelän poroista vapaamman alueen.

Lappi 2 maasto oli suhteellisen lähellä, mutta lähdimme ajelemaan maastoon päin jo klo 7:15.

Perillä odottelimme irtilaskuajan täyttymistä ja valmistauduimme jalkautumaan vesisateiseen maastoon. Suunniteltu irtilaskupaikka ei ollut optimaalinen, koska viereinen järvi esti jalkautumisen ihanteellisesta suunnasta ainakin ilmavainuiselle koiralle. Jo ensimetreillä huomasimme tuulensuunnan vaihtuneen oppaan aamuisista havainnoista eivätkä virtaukset autolla johtuneet yksinomaan tieurista. Koira oli kuitenkin jo hakulenkeillään, joten jouduimme odottelemaan jonkin aikaa. Toisen hakulenkin jälkeen päätimme kytkeä koiran ja siirtyä tuulen kannalta otollisempaan paikkaan, jossa laskimme koiran uudelleen hakemaan.

Uudessa irtilaskupaikassa löytö olisi edellyttänyt haun ulottumista n. 600 m päässä olevan tien yli. Ennen tietä koira kuitenkin yhytti peuran jäljen ja pari tuntia meni hukkaan ennenkuin saimme Lenitan kiinni ja uudelleen hakemaan.

Kolmas irtilasku tehtiin suoraan maastokuvioon, jossa opas oletti hirven löytyvän. Tieto ei ollut pelkkää arvailua ja haukku alkoi onneksi riittävän kaukaa, jotta tulos ei sen takia menisi täysin pilalle. Löytöhaukku ei kuitenkaan pysynyt kauan paikoillaan. Kahden pidemmän uusintahaukun jälkeen hirvi halusi jättää koiran vesiesteeseen ja onnistuikin liki 10 metrisen joen kohdalla. Pääsimme joen yli kiertämällä sillan kautta, mutta matka jokivarteen katkesi leveään kanavaan, joka ympäröi ylityspaikkaa n. 200 m etäisyydellä joesta. Hirvi jäi ilmeisesti tuohon palstaan odottelemaan, koska jälkiä siitä pois ei löytynyt. Kaksi uutta hakua ei johtanut löytöön.

Päivä oli mielenkiintoinen ja keli märkä. Aamusta satoi vettä ja sade muuttui päivän aikana tiskirätin kokoisiksi lumihiutaleiksi, jotka kastelivat vesisadettakin paremmin. Rikkonaisen erän vuoksi meille ei tarjoutunut mahdollisuutta nuotion tekoon, mutta aika kului nopeasti pimeään saakka.

Illan palkintojenjaon jälkeen ajelin kotiinpäin reilun 400 km matkan ja tuossa vaiheessa tarkkaavaisuus jo herpaantui jos ei silmänräpäykseksi niin ainakin salaman välähdyksen ajaksi. Muistoja tuosta matkasta tulee sitten ilmeisesti vielä jälkikäteen postin kautta!